Jotain kivaa vikalla tunnilla, jookos?

Joululoman ja minkä tahansa muun loman läheisyys saa seuraavanlaiset lausahdukset yleistymään varmasti joka asteella koulumaailmassa: "Loma alkaa kohta, voitaisko vikalla tunnilla tehdä jotain kivaa?" Mietinpä tässä vaan, että mitähän se "jokin kiva" mahtaa olla? Laulua? Leikkejä? Elokuvia? Levyraati? Pelejä? Maut ovat monet, niin varmasti tässäkin asiassa. Mikä on opesta kivaa, ei ole sitä välttämättä opiskelijan mielestä (opesta opiskelu on kivaa ;)). Mikä on opiskelijasta kivaa, ei ole välttämättä open mielestä tarpeeksi soveliasta/kehittävää/opettavaista/aiheeseen liittyvää. Mitä mahtaisi löytyä ei-kenenkään-maalta?

Tarvitaanko niitä sirkushuveja ylipäänsä vai puserretaanko kaikista viimeinenkin pisara irti ennen lomaa, jotta tauko tuntuisi hyvin ansaitulta? Lukiossa tähän vaikuttaa varmasti aina yhtä yllättäen päälle vyöryvä koeviikko, joka seuraavan kerran vaanii nurkan takana heti tammikuisesta kouluunpaluusta toivuttuamme.

Entäpä, jos kaikki opettajat hyödyntäisivät opetuksessaan viimeisimpiä trendejä, kuten robotiikkaa ja opiskelijoiden peliosaamista, olisiko opiskelijoilla enää tarve kysellä sen "jonkin kivan" perään, vai olisiko opiskelu jo itsessään niin kivaa, ettei muuta haikailtaisi? Vai onko niin, että ihminen haluaa aina jotain lisää, etenkin jotain, mitä ei voi saada? Ja toisaalta: jokaisesta ryhmästä löytyy varmasti myös niitä, joiden "jokin kiva" on esimerkiksi konsolipelien sijasta romaanin kanssa sohvan perälle käpertymistä. Ei-kenenkään-maan tulisi siis olla aika monipuolinen, monimuotoinen ja monimediainen, mutta siltikään ei varmasti joka hetki voisi olla "jotain kivaa".

Ehkäpä se "jokin kiva" onkin jokaisen ikioma asenne kaikenlaista koulussa tapahtuvaa toimintaa kohtaan. Luin seuraavaa joskus jostain seinätaulusta: "A bad attitude is like a broken tyre. You can't get very far without changing it." Voihan niitä asenteita tietysti ainakin yrittää korjata satunnaisella normaalista poikkeavalla "kivalla".

Näissä tunnelmissa hyvää joululomaa kaikille toivotellen,
NiinaKai

Opetusvideoita opettajiemme käyttöön

Tähän blogikirjoitukseen on tarkoitus kerätä opettajiemme käyttöön videoita, joissa opastetaan erilaisten ohjelmien käyttöönottoa. Kun jollekin opettajalle tulee inspiraatio, että tarvitsee tukea TVT:n käyttöönottoon, voi hän käydä itsenäisesti tutkimassa eri mahdollisuuksia, miten muut opettajat ovat ohjelmia käyttäneet.

1. iPadien synkronointi. Ensimmäisessä videossa annan ohjeet iPadien ohjelmien päivittämiseen, jolloin kuka tahansa opettajistamme voi sen tulevaisuudessa tehdä eikä päivittäminen ole pelkästään parin opettajan tietotaidon takana.




2. Ohjeet todaysmeet-sivuston käyttämiseen opettamisessa.

Videoita tiedonnälkäisille abeille

Päätin kokeilla abien opinto-ohjauksessa Explain Everything- ohjelma videot, joista abimme voivat milloin vain halutessaan katsoa heille tärkeän abikevään aikataulua. Näin ei oponkaan tarvitse olla joka kerta muistuttamassa, että tuolloin tapahtuu sitä ja tällöin tapahtuu tätä. Pilkoin videot myös muutamaan osaan, sillä ohjattavilla on omat kiinnostuksen kohteet. Myös videoiden pätkiminen pieniin palasiin on varmasti opiskelijoille mielenkiintoisempaa kuin systeemin eli aivojen ylikuormittaminen usean minuutin videoilla. Alta abit pääsette katsomaan itseänne kiinnostavaa videota.

1. Ammattikorkeakouluhaku:



2. Ammatillinen koulutus ja muut vaihtoehdot:



3. Yliopistohaku:



4. Kevään tärkeät päivämäärät:

Information overload?

Toisen, ja tällä erää viimeisen, koulutuspäivän lopussa koulutettavan aivot tuntuisivat tarvitsevan jonkinlaisen ulkoisen kovalevyn kaiken uuden tiedon tallennukseen. Tai hetkinen, jos olen mitään Virtuaaliopetuksen päivillä oppinut, niin minun pitäisi hommata lisää pilveä!

Pilvipalvelujen, ja nimenomaan ilmaisten sellaisten, ennustetaan yleistyvän opetuskäytössä jo seuraavan vuoden aikana. Tabletlaitteita hyödyntävien koulujen, kuten Lieksan lukion, arjessa erilaiset kaupalliset pilvipalvelut ovat jo entuudestaan tuttu käsite, mutta tulevaisuudessa näitä pilvipalveluja pyritään kehittämään vielä edelleen. Pilvitallennuspalvelu tuo mukanaan myös avoimen datan käsitteen, joka mahdollistaisi kaikille avoimet, dynaamiset ja valtavat materiaaliresurssit opetuskäyttöön. Tästä esimerkkinä meille puhuttiin tulevaisuuden visiosta, jossa vaikkapa Cernin LHC-kiihdyttimen dataa saisi opetuskäyttöön reaaliajassa! Kansallisempaa tasoa tarkasteltaessa Suomeen on perustettu jopa koulutuspilvityöryhmä, joka selvittää onko tilausta kansalliselle koulutuspilvipalvelulle, joka olisi koko kentän käytettävissä.

Etenkin tämän jälkimmäisen koulutuspäivän anti vahvisti omaa käsitystäni siitä, että aion ainakin kokeilla 'flipped classroom' -pedagogiikkaa omassa opetuksessani. Käytännössä kyse on siis siitä, että opiskelija opiskelee ns. teorian kotona esimerkiksi katsomalla opettajan tekemän opetusvideon, jolloin oppitunnilta vapautuu aikaa opettajan henkilökohtaisemmalle ja eriytetymmälle ohjaukselle. Toinen mielenkiintoinen, tulevaisuudessa ainakin harkinnan tasolle pääsevä, ajatus on opiskelijoiden tableteilla tekemä (e-)oppikirja jonkun tietyn kurssin aiheista, jonka voisi ajatella toimivan ainakin oleellisen kurssisisällön kertausvaiheessa; oma tuotos, joka sisältäisi ääntä ja kuvaa tekstin lisäksi ottaisi myös erilaiset oppijat upeasti huomioon. Sekä flipped classroom että itse tehty oppikirja lisäisivät merkittävästi opiskelijan omaa vastuuta ja osallistumista opiskeluun ja oppimiseen; siirryttäisiin passiivisesta vastaanotosta aktiiviseen toteutukseen! Kun puhutaan opiskelijoiden omasta osallistumisesta, olisi tärkeää muistaa myös opiskelijoiden peliosaaminen ja sen mahdollinen hyödyntäminen opetuksessa ja oppimisessa. Edellä mainittujen lisäksi visioitiin myös kokeetonta, mahdollisesti opiskelijan itsearvioinnista ammentavaa, arviointia, mikä vaatisi opiskelijalta tietenkin huomattavasti aktiivisemman roolin ottamista opiskelussaan.

Opettajuus, opettaminen ja oppiminen on väistämättä suuressa murroksessa. Yhtenä päällimäisistä toiveista tällaisen muutoksen aikana on varmastikin se, että opettajat oppisivat entistä paremmin toimimaan tiiminä ja jakamaan osaamistaan koko työyhteisön käyttöön. Globaalimmin tällainen avoimen jakamisen kulttuuri on nousussa mm. MOOCien yleistyessä (ks. 'Linkkejä'-välilehti).

Nyt ei siis muu auta kuin siirtyä suunnittelemaan ideoiden siirtämistä toteutusasteelle! Ensin täytynee kuitenkin käännyttää muutamat paperisia sanakokeita barrikadeilla vaativat opiskelijat digiuskovaisiksi!

Entistä virtuaalimpi Niina kuittaa ja siirtyy etsimään kotiin vievää junaa.

P.S. Voihan PISA!

Kieltenopetus nyt ja tulevaisuudessa-seminaari

Aamun ajatuksia herättäneiden avauksien jälkeen olin valmis pureutumaan kieltenopetuksen arkeen ja saamaan käyttökelpoisia ideoita jokapäiväiseen luokkahuonekäyttöön. Melko pian kuitenkin huomasimme, että ryhmä, jonka olin ennakkoon valinnut, koostui lähinnä luentomaisesta esityksestä, jota kylläkin sai kommentoida, mikäli se herätti ajatuksia. Valitettavan suurelta osalta esitys pysytteli teoriatasolla ja koostui erilaisten tutkimustulosten esittelystä, ja varsinaista linkkiä kieltenopetuksen arkeen sai etsiä melko tiheällä kammalla. Teoria on toki tärkeää, mutta luulenpa muutaman muunkin olleen hakemassa käytännön vinkkejä, neuvoja, sovelluksia, toteuttamistapoja, ei ainoastaan teoriaa siitä, mihin tulisi pyrkiä.

Seuraavassa hieman seminaarin sisällöstä:

Kieltenopetus nyt ja tulevaisuudessa -seminaarissa kuunneltiin ja kommentoitiin yliopistonopettaja Juha Jalkasen esitystä (kielten)opetuksen nykytilasta ja tulevaisuuden näkymistä tvt:n näkökulmasta. Esitys alkoi termin monilukutaito pyörittelyllä, ja mietittiin kuinka kieltä käytetään koulussa ja muualla. Kielen käyttöä tutkittaessa täytyy ottaa huomioon monikielisyys, monikulttuurisuus ja monimediaisuus. Lisäksi Jalkanen kiinnitti huomiomme siihen tosiasiaan, että lukeminen ja kirjoittaminen ovat suuressa murroksessa; lukemiseksi käsitetään nykyisin erilaiset tavat päästä tiedon äärelle ja tulkita sitä, kun taas kirjoittaminen voi olla monipuolista sisällön tuottamista eri medioilla.

Vaikka opiskelijat monesti mielletään ns. diginatiiveiksi, monet heistä suosivat esimerkiksi sen perinteisen ruutuvihkon käyttöä ainakin uudemman teknologian rinnalla; opiskelijat tulisikin nähdä eräänlaisina hybrideinä, jotka sujuvasti vaihtavat eri medioista toiseen. Tässä yhteydessä on kuitenkin myös huomattava se, että opiskelijat eivät automaattisesti osaa etsiä tietoa eri medioista. Oppilaitoksissa tulisikin miettiä ohjataanko opiskelijoita tarpeeksi tiedonhaussa: mistä tietoa haetaan, miksi sitä haetaan, kuinka löytynyttä tietoa käsitellään ja miten sen luotettavuutta arvioidaan?

Jalkasen seminaarissa pureuduttiin myös opiskelija-arviointiin; tulisiko tulevaisuudessa siirtyä yksilön yksittäisen suorituksen arvioinnista ryhmän arviointiin? Perinteisesti lukio- ja yliopisto-opiskelu on ollut yksilökeskeistä puurtamista, vaikka työelämän tarpeisiin tarvittaisiin yhteistyökykyisiä osaajia. Onko vallalla jopa ollut ajatus siitä, että ryhmätyö on toisilta kopiointia? Vai olisiko sittenkin kyse elintärkeiden yhteistyötaitojen kehittämisestä?

Opettajien tulisi myös oppia joustavuutta: mikä on onnistumista, mikä epäonnistumista? Moninaistuvien medioiden maailmassa esimerkiksi tuntisuunnitelmaan saatta tulla yllättäviäkin muutoksia; kaiken pitäisi olla hetkessä muokattavissa ja muutettavissa.

Niina kuittaa tältä päivältä ja jää nälkäisenä odottamaan huomisen antia etenkin niiden kouriintuntuvampien ideoiden toivossa!

Huolta tulevaisuudesta?

Pääjohtaja Aulis Pitkälän avauksesta välitttyi tulevaisuuden osalta sekä toivon, että huolen aiheita. Pitävätkö suomalaiset nuoret koulua itsestäänselvyytenä? Onko nuorilla tästä johtuen tarpeeksi nälkää oppia ja opiskella? Mistä tulevaisuuden osaajat, jos koulu ei kiinnosta? Osassa tilaisuuden avausta oli toki myös positiivisempi sävy, ja kuulimme väistämättömistä tulevista kehitysaskeleista, mm. digimateriaaleista ja ylioppilastutkinnon digitaalisesta tulevaisuudesta. Myös kansallinen koulutuksen pilvipalvelu on kehitteillä. Siirrymmekö siis minun materiaalit-ajattelusta meidän yhteiset materiaalit-ajatteluun?

Tilaisuudessa käytössä reaaliaikainen viestiseinä kommenteille ja ajatuksille.

Irmeli Halinen jatkoi kertomalla sähköisen opetussuunnitelman kehitystyön etenemisestä. Tärkeänä huomiona kansallisella tasolla esille nousi tvt:n tärkeys osana elinikäistä oppimista ja kaikkia muita oppiaineita. Paikallisten opetussuunnitelmien tulisi olla valmiita niin, että uuden opsin mukaiseen opetukseen voitaisiin siirtyä syksyn 2016 alusta alkaen. Paikalliseen opetussuunnitelmatyöhön on tulossa ePerusteet-työkalu, jota voi ja pitäisikin hyödyntää paikallisen opsin rakentamisessa.

Koulua ympäröivä maailma muuttuu, joten koulun on muututtava sen mukana. Kuinka vastaamme haasteeseen? Irmeli Halinen asetti myös muutamia tärkeitä kysymyksiä: Mikä on koulun tehtävä ja vastuu? Mikä on opettajan rooli, ja millaista yhteistyötä tarvitaan? Onko oppiminen yksilösuoritus vai joukkuelaji? Miten ihmiset koulussa kohtaavat toisensa? Kuunnellaanko opiskelijaa?

Halinen puhui paljon tvt:sta laaja-alaisena osaamisen alueena: on osattava käyttää eri laitteita, oppimisympäristöjä ja kanavia sekä tuottaa ja lukea materiaaleja, mutta sen lisäksi on osattava vuorovaikuttaa ja ottaa myös tietoturva huomioon.

Hyvien puheenvuorojen lisäksi ajateltavaa antoi viestiseinä, jonne kaikki Virtuaaliopetuksen päiville osallistujat saivat puheenvuorojen aikanakin kommentoida ja tehdä omia avauksiaan. Yksi eniten esillä olleista ajatuksista oli se, että uskalletaanko opetussuunnitelmaa uudistaa tarpeeksi: kumpaa tuleva osaaja tarvitsee enemmän, kaunokirjoitustaitoja vai kymmensormijärjestelmää?

Day 1 @ Messukeskus

Kovin on hiljaista vielä odotellessani hotellin aulassa Virtuaaliopetuksen päivien alkua, mutta hetken kuluttua Messukeskuksen ovista pusertuu sisälle noin viisisataa muutakin opetuksen ja oppimisen monipuolistamisesta kiinnostunutta kollegaa.

Virtuaaliopetuksen päivien on tarkoitus innostaa ja kannustaa meitä opettajia hyödyntämään tieto- ja viestintäteknologiaa opetuksessa, esitellä uusia teknologisia mahdollisuuksia pedagogisesta näkökulmasta, sekä antaa ideoita niiden soveltamiseen omassa opetuksessa ja oppilaitoksessa. Uskonkin pääni pursuavan uusia ideoita huomenna kotiinpaluumatkalla.

Haasteena itselleni olisikin ehkä se, että saan uudet ideat mahdollisimman pian hyötykäyttöön, ettei käy niin kuin opiskelijoiden on joskus kuultu sanovan koulutuksesta palanneesta, intoa pursuvasta opettajasta: "Ei hätää, muutamassa päivässä se palautuu takaisin normaaliksi." Olen toki jo ottanut muutamia varovaisia ensiaskelia uuden teknologian käytössä tuntityöskentelyssä iPadien laskeuduttua lukiomme arkeen reilu vuosi takaperin, mutta kovin ollaan alkutekijöissä vielä. Rohkeutta riittää, kun vain saisi niitä lukiotasolla toimivia ideoita!

Tämä päivä Messukeskuksessa alkaa muutamalla luennolla, joiden jälkeen siirrymme pienemmissä ryhmissä rinnakkaisseminaareihin, joista allekirjoittanut valitsi "Tieto- ja viestintäteknologia kieltenopetuksessa nyt ja tulevaisuudessa". Tästä toivon mukaan saa sitä kauan kaivattua aineryhmäkohtaista infoa vaikkapa niiden iPadien käyttöön!

Niina kiittää ja kuittaa hetkeksi, ja bloggaa seuraavan kerran paljon virtuaaliviisaampana, tai ainakin toivoa sopii!

Matkalla

Vihreästi junalla!

Aika ajoin osa Lieksan lukiosta jalkautuu hieman kauemmaskin kouluttautumaan. Tällä kertaa vuorossa allekirjoittanut englannin lehtori, joka matkaa parhaillaan Intercityssä kohti Helsinkiä ja huomenna alkavia Virtuaaliopetuksen päiviä Messukeskuksessa.

Tällä hetkellä eniten jännitystä aiheuttaa ulkona isotteleva lumimyräkkä, joka on jo aiheuttanut myöhästymisiä tämän junan aikatauluun, emmekä ole vielä Kiteetä kauempana. Toivoa sopii, ettei myräkkä ylly Einon kaltaiseksi hurjimukseksi ja viivästytä tai jopa katkaise junan etenemistä kokonaan. Pelivaraa ajassa toki on, koska olin kaukaa viisas ja lähdin reissuun päivää ennakkoon. Jos nyt ei ihan jalkapatikaksi mene, niin kaiken järjen mukaan konferenssisiiven ovi Messukeskuksella aukeaa huomenna klo 8.45 ja pääsen ihastelemaan ja ihmettelemään viimeisimpiä opetusteknologiavillityksiä ja imemään uusia ideoita itseeni.

Istun, kiitos fiksun lippujen varaajan, elämäni ensimmäistä kertaa junan työskentelyhytissä - en edes tiennyt, että moisia on. Harmistusta on jo kuitenkin ehtinyt aiheuttaa särki mennyt tuoli, joka pakottaa istumaan selkä liian suorassa, sekä ilmeisen hidas junan wifi-yhteys, joka pitää hetken liian kauan jännityksessä ennen uuden nettisivun lataamista. Jottei nyt aivan valitusvirreksi menisi, niin kehuttakoon työskentelyhytin rauhaa ja hiljaisuutta!

Lupaan kirjoitella blogiin kuulumisia koulutuksesta ja maistiaisia opetuksen uusista tuulista aina kun vain suinkin ehdin, ja jos huonot nettiyhteydet eivät sabotoi yrityksiäni.